ただいま

Aamulla oli herätys siinä 5:20 ja sillonhan sitä myös noustiin. Oli tosi outoo, koska vielä oli ihan pimeetä ja aina kun oltiin herätty, oli jo ollu ihan valosaa. No nopeestihan se aurinko siinä kuuden aikaa nousi kyllä. Nukkumaan menin vasta siinä kahdentoista jälkeen, että joku vajaan viiden tunnin unet siinä tuli nukuttua. Nukuin kyllä tosi huonosti ja yöllä iski kiva maanjäristyskin, vaihteeks koko talo huoju mukavasti.

Aamulla tosiaan viimiset pakkaukset ja laukut kuntoon. Pääsin itekkin kokeen sen, että laukku ei mee kyllä nyt kiinni joten istutaampa sen päälle ja survotaan lukot kiinni :D

Siivottiin vielä Nekotalon huone kuntoon ja tässä muutama ennen ja jälkeen kuva aamulla.

Sit lähdettiin siinä hieman ennen seitsemää kohti Koenjin asemaa. Hyvä että lähettiin ajoissa, koska meillä meni yllättävän kauan raahata niitä laukkuja.

Ja voi että, tietty jo siinä vartin yli seittemän oli jo aika ruuhkajunat. Pakkohan sinne oli mukaan tunkea, ja tuli muutamat "tch" kommentit sieltä ja taisin heittää mun laukun yhden salarymanin jalan päälle, kun se sitä löi ja töni siinä. No minkäs teet. Hyvin mahuttiin kuitenkin kyytiin ja lisää tuli vielä seuraavaltakin asemalta. Mutta oli kyllä tuskanen se lyhyt matka.

Sitten Shinjukun asemalla länsiuloskäynnistä ulos ja sieltä limusiini bussin kyytiin. Tässä bussimatkalta muutama kuva, värit on vähän vääristyny, kun siinä ikkunassa oli sellanen ihme sinivihertäva lasi.

Bussimatka hujahti tosi nopee ja se oli 30 minuuttia etuajassa Naritan lentokentällä. No siinä sitten mentiin sinne Finnairin check-inniin ja eihän se auennukkaan kun vasta 9:30 ja kello oli vajaa yheksän vasta. No mentiin kuitenkin jonoon jo odottelemaan. Niina ei jaksanu liikkua mihkään, niin kiertelin sitten vähän itsekseni ympäriä sitä lentokenttää.

Siinä saatiin sitten laukut annettua poies ja mentiin kiertään vielä lentokentän kauppoja. Tulihan sitä vielä viimisiä ostoksia tietty tehtyä. Löysin viimein niitä erikoisia Kitkat suklaapatukoita, mitä aina näkee, että Japanissa on. Siellä oli vaikka mitä makuja, mutta ne oli aika isoja paketteja niin en niitä viittiny ostaa, muun muassa appelsiinin makunen ja myös mustikkajuustokakku. Muutama löyty onneks sellasena yksittäinpakattuinakin.

Sitten turvatarkastuksen läpitte ja ostettiin sieltä yhdestä kaupasta vähän eväitä ja istuttiin syömään. Olisin siinä vaiheessa päivittäny blogiakin, mutta Naritan kentällä ei ollu ilmasta langatonta nettiä. Ois maksanu 100yeniä 24h, joten ei sitten. 

Näiden lisäks ostin vielä sellasen mangokitkatin, mutta siitä ei oo tällä hetkellä kuvaa.

Lähdettiin siitä sitten viimein meidän portin luo, kun kohta pääsis jo koneeseenkin. Taas jälleen kerran sinne erilliseen terminaaliin sillä minijunalla.

Lentokoneessa meillä oli samat paikat kun viimekskin. Lento meni tosi hyvin, olin aika väsyny ja yritin pysyä hereillä aina ruokailuun asti, vaihtoehtoina oli kanapasta tai yakisoba.

Ruoka tuli onneks aika nopee lähdön jälkee ja heti sen jälkeen onnistuin jotenkin nukkumaan sellasen tunnin verran samalla kun mulla oli korvakuulokkeet korvissa ja leffapyöri taustalla. Kun sitten leffa loppu sieltä alko pyörimään joku jpop radiokanava ja heräsin siihen. 

Sitten noin kaks ja puoltuntia ennen laskeutumista tarjoiltiin toinen lämmin ruoka.

Lento suju tosin hyvin ja meni paljon nopeemmin kun Japaniin päin, vaikka nyt lento oli tunnin pitempi. Niinan korvatkin pärjäs hyvin ja ei tullu mitään ongelmia.

Sitten kentällä haettiin laukut ja mentiin kattomaan, koska busseja menis. Niinan bussi lähti jo heti neljältä ja mulla puoltuntia Niinan jälkeen. Istuskelin siellä sitten ja datailin vähän.

Lentokoneessa kun Suomen ilmatilaan tultiin ja laskeuduttiin sen pilviverhon alle, niin oltiin että "eeeeiiii, lunta!". Kyllähän täällä näyttää niin harmaalta ja kaikkialla on niin hiljasta! Tuntuu ettei oikein mitään elämää. Kaupassakin kävin lentokentällä ostaan lakritsapussin bussimatkalle, niin sielläkin oli hipi hiljasta; kukaan ei toivotellu tervetulleeks tai muutenkan oikeestaan puhunu mitään. Missä on kaikki eloisat myyjät jotka huutelee "irasshaimasee" ja latelee tarjouksia ja kiitteleen isoon ääneen, että kiitos kun tulit tänne kauppaan. Tokiossa oli niin ihanan vilkasta.

Matkalla kotiin.

Kyllä se masennus tässä pikkuhiljaa iskee.. eiköhän sitä vähän piristy, kun pääsee näkemään kaikki kavereita ja taas vähän arkeen mukaan. Oli kyllä tosi upeet kaks viikkoa ja koko aika vaan hujahti niin, että ei tunnu edes yhtään realistiselta koko matka, niinkun kaikki olis ollu jotain unta. Ei vaan jotenkin pysty käsittää, että sitä vietti kaks viikkoa toisella puolella maapalloa. Niin paljon upeita muistoja~

Seuraavaa matkaa odotellessa, ja tietty toivoen, että se on mahdollisimman pian ♥

Milla ★